Osituksen vanhentuminen - ei ollutkaan aprillia
Vajaa vuosi sitten kirjoitin uudistuksesta, jonka piti tulla voimaan aprillipäivänä 2026. Aikataulu ei pitänyt – mutta nyt voi todeta, ettei kyse todellakaan ollut aprillipilasta. Pitkään odotettu muutos avioliittolakiin tuli voimaan tänään 1.6.2026.
Lainmuutos on perheoikeuden näkökulmasta merkittävä ja käytännössä hyvin tarpeellinen. Käytännön työssä tulee yllättävän usein vastaan tilanteita, joissa avioliiton päätyttyä eroon ositus on jäänyt tekemättä vuosiksi, joskus jopa vuosikymmeniksi. Osituksen tekemättä jättäminen aiheuttaa epäselvyyksiä paitsi entisten puolisoiden välillä, myös myöhemmin kuolinpesissä. Siksi on erittäin tervetullutta, että lakiin nyt viimein on tullut selkeä aikaraja avio-oikeuteen perustuville vaatimuksille ja vaatimusten vanhentumiselle.
Uudistuksen ydin on selkeä: avio-oikeus ei voi jäädä avoimeksi määräämättömäksi ajaksi.
Voimaan tullut sääntely tarkoittaa käytännössä muun muassa seuraavaa:
Avio-oikeus vanhentuu pääsääntöisesti 10 vuoden kuluttua siitä, kun lainvoimainen avioeroa tai avioliiton kumoamista koskeva päätös on annettu.
Avio-oikeuden vanhentumisen voi katkaista hakemalla pesänjakajaa osituksen toimittamiseksi.
Vanhentumisen jälkeen puoliso ei voi enää vaatia tasinkoa avio-oikeuden nojalla, vaikka oikeus hakea pesänjakajaa osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamiseksi säilyy.
Puolisot voivat sopia myös toisenlaisesta vanhentumisajasta määrämuotoisella ja rekisteröitävällä sopimuksella.
Entinen puoliso ei enää ole kuolinpesän osakas, jos avio-oikeus on vanhentunut.
Avioliittolain mukaiset vallinnanrajoitukset lakkaavat viimeistään 10 vuoden kuluttua avioliiton purkautumisesta.
Avioliittolain mukaista yhteisomistusolettamaa ei sovelleta sen jälkeen, kun on kulunut 10 vuotta lainvoimaisen avioeroa tai avioliiton kumoamista koskevan päätöksen antamisesta.
Lakiin sisältyy siirtymäsäännös, joka on hyvä pitää mielessä: muutos koskee myös ennen lain voimaantuloa päättyneitä avioliittoja, mutta tällaisissa tilanteissa avio-oikeus vanhentuu aikaisintaan viiden vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
Lakimuutos ei ehkä ensi silmäykseltä vaikuta suurelta, mutta sillä on paljon käytännön merkitystä. Uudistus tuo perheoikeuteen ennakoitavuutta. Samalla se vähentää vanhoihin, ratkaisematta jääneisiin osituksiin liittyviä tulkinta- ja selvittelyongelmia.
