Rakentamislaki - rakentamislupa

Rakentamislaissa maankäyttö- ja rakentamislain rakennus- ja toimenpideluvat korvataan yhdellä lupamuodolla, rakentamisluvalla. Myös rakentamisluvan lupakynnys nousee nykyisestä, sillä lainsäätäjä ottaa kantaa siihen, mitkä hankkeet luvan tarvitsevat. Kunnalle jää lisäksi tietyt edellytykset täyttävien rakennuskohteiden osalta mahdollisuus vapauttaa rakennusjärjestyksellä luvan hakemista.

Rakentamislupa

Rakentamislain 42 §:n mukaan uuden rakennuskohteen rakentaminen edellyttää rakentamislupaa, jos kohde on: 

1. asuinrakennus;

2. kooltaan vähintään 30 neliömetriä tai 120 kuutiometriä oleva rakennus;

3. kooltaan vähintään 50 neliömetriä oleva katos;

4. yleisörakennelma, jota voi käyttää yhtä aikaa vähintään viisi luonnollista henkilöä;

5. vähintään 30 metriä korkea masto tai piippu;

6. vähintään 2 neliömetrin suuruinen valaistu mainoslaite; 

7. energiakaivo;

8. erityistä toimintaa varten rakennettava alue, josta aiheutuu vaikutuksia sitä ympäröivien alueiden käytölle.

Vaikka rakennuskohteelle ei tarvittaisi rakentamislupaa, se ei tarkoita vapautumista muusta sääntelystä. Kaavassa sallittua rakennusoikeutta ei voi ylittää, olennaisten teknisten vaatimusten on täytyttävä ja kunnan rakennusjärjestystä on noudatettava. Lain 42 §:n luettelo ei myöskään ole tyhjentävä, vaan tietyissä tilanteissa on mahdollista edellyttää rakentamislupaa myös muulta kuin luetteloon merkityltä rakennuskohteelta.

Rakentamisluvan myöntäminen

Rakentamislupa koostuu alueidenkäytöllisten edellytysten (sijoittamisen edellytykset) tarkastelusta ja olennaisten teknisten vaatimusten (toteuttamisen edellytykset) tarkastelusta ja niiden täyttyessä myönnetään rakentamislupa. Rakentamisluvan myöntää kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Rakentamishankkeeseen ryhtyvällä voi olla tarve selvittää, voiko rakennushanke sijoittua aiottuun paikkaan ennen rakennuksen suunnittelemista loppuun. Tällöin rakentamishankkeeseen ryhtyvä voi pyytää kunnalta, että rakentamislupaan kuuluva sijoittamislupavaihe ratkaistaisiin erikseen omalla hallintopäätöksellään. Näin luvan hakija voi säästää suunnittelukustannuksissa, jos lupapäätös on kielteinen.

Jos luvan hakija on pyytänyt sijoittamisen edellytysten tarkastelua erikseen esimerkiksi siksi, että aiottu hanke ei ole täysin asemakaavan mukainen, kunta ratkaisee, milloin sijoittamislupa voidaan myöntää suoraan, milloin riittää vähäinen poikkeaminen rakentamisluvan yhteydessä, milloin tarvitaan poikkeamislupaa ja missä vaiheessa poikkeamisluvan edellytykset eivät enää täyty, vaan tarvitaan kaavanmuutos.

Sijoittamisluvan myöntäminen on kunnan tehtävä. Näin ollen kunta voi hallintosäännöllään päättää, kuinka työ organisoidaan kunnan sisällä, kun taas rakentamisluvan myöntää aina rakennusvalvontaviranomainen.

---